Elämän hawainnoita VIII: Rauta=waimoja; Sokea; Kuihtunut wesa
42 pages
Finnish

Elämän hawainnoita VIII: Rauta=waimoja; Sokea; Kuihtunut wesa

-

Le téléchargement nécessite un accès à la bibliothèque YouScribe
Tout savoir sur nos offres
42 pages
Finnish
Le téléchargement nécessite un accès à la bibliothèque YouScribe
Tout savoir sur nos offres

Description

The Project Gutenberg EBook of Elämän hawainnoita VIII: Rauta=waimoja; Sokea; Kuihtunut wesa, by Pietari Päivärinta
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,
give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.net
Title: Elämän hawainnoita VIII: Rauta=waimoja; Sokea; Kuihtunut wesa
Author: Pietari Päivärinta
Release Date: February 7, 2005 [EBook #14949]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN HAWAINNOITA VIII: ***
Produced by Tapio Riikonen
ELÄMÄN HAWAINNOITA VIII: Rauta=waimoja; Sokea; Kuihtunut wesa
Kirj.
P. Päivärinta
WSOY, Porvoo, 1899.
RAUTA=WAIMOJA.
Palanen matkakertomusta.
I.
Minun oli rautatietä myöten meneminen etelään päin toiseen pitäjääseen —ei waan kolmanteen, sillä olihan siinä eräs
pitäjäs wälillä. Rautatie ei ollut wielä walmis, mutta kumminkin jo kiskoitettu, niin että sitä myöten pääsi rautatien tarpeita
kuljettawat junat wapaasti kulkemaan; siinähän sitä sitten sai kyytiä joku matkustajakin, käydäksensä kotinurkkiansa
edempänä. Rautatien työmiehet, heidän waimonsa ja lapsensa saiwat myös työjunassa kulkea edestakaisin.
Olinpa semmoisen junan kanssa saanut luwan tehdä tuon pienen matkustukseni. Mitään säännöllistä kulkua kun ei wielä
ollut, täytyi jo waraselta mennä asemapaikalle wartomaan, milloin juna menisi sinne päin, mihin minunkin oli meneminen.
Oli Pohjolan kaunis elokuun ...

Informations

Publié par
Publié le 08 décembre 2010
Nombre de lectures 21
Langue Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Elf änämaw hnnaiatioIIV R :Iatuamoja=waikea;; SothnuK iuse,atuw etPiy  bivPäi arhTatniräkooBe siht esu ei  sof re anywheof anyonsoc na ta eron toslmnot wid  ath shwitnortcir seu ma. Yoeveratsoi evig,ti ypoc yse-urer  oayawt  smrt foP ehejort  ideunthr tee neesi cnuled diwct Gutenberg Lic enilno ug.wwwtas hi tthork ooeBerg.tenbnetI rlitaauin.M ounee näjsäawnae itoisäin pitäeen e nenimep nääletmyä ettien menötll.äR uaatit eieeräspitäjäs wälio älahilis n äniol kntman,eeil stä sn et niittu,ioetikksj  oknnimium ktaut ms,milaw äleiw tullo aasti kuunat wapttwataj tikaluej tenpearau rtitap neisää ätitöyminur kotensädäksnä.äedpmsneakkaimiyö tentitaau Riaw nädieh ,tehe siinähälkemaan;tiet nas nisäts ok jmau kyi iäyt,nikyäk suktajatesmmpn a nujioeskansnan aanusa s nawul tut ädhetneie ponustkman omsn aajl paessna saiwat myös tynujöassaluk  aekesedkatainisli.Ow ellakiapamesa näen mtaelasar w iisnesianm  nujlloi, mimaanartoätsiluk nääsllönit Mn ääkstui.enyäyt iojloul,tt ei wieläkua kun toispao elydtäi äwiäp nukniruA .awanduttmast kuureläätt kuheätt numiinnkli oen m ennniäpim , nihlan kaunis elokumenineO.ilP hoojlmai sanltkimaa so ,iskannuuatlili kokooikalle okääek iatnnutuw al pnäkiärimes wapsyäsyP .atsawa puhiset ihmi jaäsnäötsiwitaakli aj ihupawesöh nyhyronewtkpiänähäit ou nowwhtoatwan, hihkailewan iskaso amatteokissa, anytkyo ikosamk tato anauta jauuttmaa, kum nraewilajt ioenja yksi  rataa, ip nniktosieiittltse Sä.tkpiliälaa ntnmu sutodutsi orupelle mone aj iuluk akiA.asskaoi rsäesistäWaikka ilma oliknäj uookssnaas .n kiissen oiidhek ätsulu ;atänimen ktuksisesiireu duutnomuimnek estitaauä ek stäaj äthy ratsiot kin taiwneet sen teptiätnao ilawole meimalä  mla ,naknim naadhoka jaihtoi hualkopp yr öylune .uTinesa wihuiealkikiak älletiröyp kliok iuetknnit inniin kaunis, aokokutnoio aniekwaai rannaane llkt ä ,imetlläwiha jy aiklwiäkypiinejaat ipaj tawjeaa lenjat waniäle  nämw ,aokiaum htaeriwtotaosiitlmäsiiw aajk ehtiwiä estä säd naiP .atiorahikitstaansrui koal aewaktir salual itsta aaroisiistäeini, päinei mknädo nittodeijan ja katsojien hpaneieat ,uhlomiii staatinns etälo ,nääkn oktawiolise hurmaatahaieattnnuutiwh ia
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN HAWAINNOITA VIII: ***
RAUTA=WAIMOJA. Palanen matkakertomusta.
Title: Elämän hawainnoita VIII: Rauta=waimoja; Sokea; Kuihtunut wesa Author: Pietari Päivärinta Release Date: February 7, 2005 [EBook #14949] Language: Finnish
n.ää
WSOY, Porvoo, 1899.
Produced by Tapio Riikonen
ELÄMÄN HAWAINNOITA VIII: Rauta=waimoja; Sokea; Kuihtunut wesa Kirj. P. Päivärinta
idts ahutiesle iin tekukeli äist
Samassa tuokiossa kulki editsemme eräs nainen ja minä arwelin: sydämmettä on se ihminen, jonka huomiota ei hän herättäisi. Hän oli lyhyenläntä nuorenlainen nainen hajallansa olewilla hiuksilla sekä pakartuneilla, wetistyneillä ja punottawilla silmillä. "Sataa, sataa…! woi kun nyt wielä sataakin…! Hywä Jumala kun minä pääsisin kotiin…! enhän tiedä enkä ymmärrä—— lapseni?" supisi hän omia aikojaan riwimme siwu hitaasti mennessään, kantaen ja suojustellen kastuneita hameensa helmuksia. Kaikkien silmät kääntyiwät häneen, mutta minä kenties katselin häntä tarkkaawaisemmasti kuin yksikään muu. Pian palasi hän takaisin, seisahti meidän eteemme ja, kuinka lienee niin sattunutkaan, katsoa muljautti hän minua silmiin. "Hywä Jumala, kun minä pääsisin kotiin!" sanoi hän taasenkin, mutta samassa kääntyi hän selin meihin; olipa niinkuin ei hän olisi meitä nähnytkään. "Mihin päin te matkustaisitte?" kysyin häneltä. Hän säikähti ja nyt wasta näytti hänen huomionsa heränneen. Hän loi turwottuneista ja weristyneistä silmistänsä toisen kerran minuun niin epätoiwoisen ja surkean katseen, että minua oikein kauhistutti, ja sanoi ujosti: "etelään päin". "Mistä te olette kotoisin?" kysyin taas. "H n pitäjästä", sanoi hän arasti. —— "Oletteko rautatien työmiehen waimo?" "Olen." "Onko teidän miehenne täällä työssä?" "Ei, ei se ole … ei hän ole … ei hän ole ollut", sanoi hän hätäisesti ja katkonaisesti; sen ohessa koetti hän naurahtaa, mutta se yritys ei onnistunut ensinkään. "Oletteko ennen ollut täällä?" kysyin taaskin, sillä minusta alkoi tuntua siltä kuin hän peittäisi jotakin. "E … en minä ole täällä ollut … en milloinkaan", sanoi hän ja loi katseensa maahan. "Kaspas waan … jopahan nyt jotakin kuuluu … olittepa kuitenkin wiime talwella, wai kuinka?—tuolla Perkiöllä, 'Worslummin' alueella ja miehenne oli myös siellä", sanoi joku samassa joukossa olewa rautatien työmies. Waimo säikähti niin että hän oikein kohoksi hypähti ja hän tuli semmoiseen mielen hämmennykseen, että hän wapisi kuin haawan lehti. Nähtäwästi oli hän koettanut olla tuntemattomana ja salata jotakin, mutta se onnistui näin huonosti. "Niin—niinhän se on … olinhan … olimmehan siellä.——Minä olen walehdellut teille … olimmehan me siellä Perkiöllä", koki hän hämmästyneenä änkyttää, ikäänkuin hän olin suuresta pahanteosta tawattu. "Teillä on siis todellakin mies ja ehkä hän on nytkin täällä waikk'ette tahdo sitä sanoa; muutoin ette kai olisi näin pitkän matkan päästä tänne tullut?" sanoin hänelle, katsellen häntä tutkiwasti. "Onhan se täällä … ei täällä, waan kappaleen matkaa täältä pohjoiseen päin … tuolla Perärajalla. Siellä on hän ollut koko kesän——mitä minä hänestä nyt enään mitään salaisin", sanoi hän, silmäillen tawasta minua. "Miestännekö olette tullut tänne tapaamaan?" "Niin olen … sitä wartenhan minä tänne tulin." "Tapasitte kai hänet?" "Tapasin … kyllähän minä tapasin", sanoi hän selin pyörähtäen ja kokien parannella huiwiaan, saadaksensa hajallaan olewat hiuksensa sen alle. "Milloin olette tänne tullut?" "Siitä on jo kolmatta wiikkoa." "Kuinka näin pian woitte hänestä erota, kun olette niin pitkän matkan takaa kumminkin tullut häntä tapaamaan?" "Minulla on pieni lapsikin siellä kotona——eihän sitä jouda… Woi kun minä pääsisin kotia", sanoi hän ja samassa alkoi hän tulla hywin lewottomaksi. "Onko teillä matkalippua?" kysyin häneltä, sillä minuakin alkoi huolettaa hänen kotiin pääsemisensä.
"Ei minulla mitään semmoista ole … pitäisikö se olla?" sanoi hän ja samassa yritteli hän menemään sinne tänne, osaamatta kuitenkaan mihinkään mennä. "Wälttämättömästi täytyy teillä semmoinen olla, sillä muutoin jäätte tähän kuin kalamiehen koira", sanoin. "Woi hywä Jumala…! mistään sen saisi…? Minun täytyy päätä … woi minun lapsiani!" sanoi hän hätäillen. "Teidän täytyy mennä konttoriin ja pyytää lippu; muistakaa sanoa, että olette rautien työmiehen waimo—ja joutukaa, sillä ei tiedä millä silmänräpäyksellä juna tulee", koin häntä ohjata. "Woi hywä isä!——enhän tiedä koko konttoriakaan—ja insinööri … minä en tohdi", hätäili hän. Minä koetin neuwoa hänelle missä konttori on ja wakuuttaa, että insinööri on ihmisellinen mies, joka kyllä hänen asiansa ottaa warteen. Mutta jota enemmän minä hänelle tuota selitin, sitä neuwottomammaksi käwi hän. Sääliessäni tuota hätäilewää, neuwotonta ja surullisen näköistä naista, syöksähdin minä konttoriin ja otin hänelle matkalipun. Sen kanssa riensin hänen luokseen ja ojensin lipun hänelle. Minä näin kuinka hänen koko ruumiinsa tärähteli ja wawahteli sitä wastaanottaessaan. Oliko se sen wuoksi kuin hänelle osoitettiin ihmisyyttä, wai siitä syystä, kun hänellä oli tiedossa jotakin warmuutta, että hän pääsee nyt kotiin lastensa luo, johon hän niin hartaasti halusi? Ilma synkistyi yhä synkemmäksi, sillä taiwas peittyi koko näköpiirillä niin wahwaan pilween, että päiwäsydännä oli jonkunmoinen hämärä. Ensinnä tuli hienoa wihma=sadetta, mutta pian yltyi se niin rankaksi, että wettä walahteli taiwaan täydeltä; sentähden koki itsekukin hakea suojaa, mistä parhaiten taisi. Siinä lähellä oli rautatien halkosuojus ja sinne kiirehtiwät kaikki odottajat. Kukin koetti täyteen ahdatussa suojuksessa hakea itsellensä jotakin paikkaa, mihin olisi woinut istua. Halkopinojen pienet lowat ja kulmaukset eiwät olleet niin awarat, että olisi woinut yhteen paikkaan sijoittua isompia ryhmiä; sentähden oli noita sateenpitäjiä hajallaan siellä täällä, pari kolme henkeä yhdessä paikassa. Kauwan oli odotettu junaa, eikä sitä kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Kysyttiin sähkölaitoksella syytä wiipymiseen ja silloin saatiin tietää, ett'ei se tule wielä pariin tuntiin, jonkun satunnaisen esteen tähden. Tämän kuultuansa tekeysiwät odottajaryhmät huolettoman näköisiksi ja warustausiwat wiettämään aikaansa kuten parhaiten taisiwat. Minä näin, että tuo huomiotani herättäwä nainen oli erään toisen naisen kanssa kyyristynyt johonkin pieneen halkopinojen kulmaukseen jääneeseen koloon. Kun hänen tilansa ja retkensä eiwät olleet minulle wielä läheskään selwät, menin minä heidän luokseen siinä toiwossa, että saisin tarkat tiedot hänen elämänsä juoksusta. Kun hän huomasi minun tuloni, näytti hän säpsähtäwän; oli niinkuin hän olisi sanonut: enkö täälläkään saa olla rauhassa. Kun hän loi silmänsä minuun, näin minä, että ne oliwat kosteammat entistään; minusta tuntui siltä kuin se olisi ollut wiimeinen kosteus, minkä hänen murtunut sydämmensä woipi kyynelten muodossa näkywille puristaa. "Pyydän anteeksi, mutta en woi teitä niin wähällä jättää. Minä luulen, että te ette ole wielä puoliksikaan awannut sydäntänne, ettekä sanonut elämänne erityiskohtia minulle, waikka luulette minun jo kaikki tietäwän mitä haluan", sanoin minä katsellen häntä tarkasti. "Mistä sen tiedätte…? Minä luulen, että olette jo liiaksikin saanut tietää", sanoi hän ja koetti nauraa oikein sydämmestään, mutta selwästi huomasin minä, että se oli epätoiwon tuskallinen, jotakin peittelewä, mutta turha yritys. "Minä huomaan sen teidän käytöksestänne ja surullisen näköisestä elämästänne", sanoin. "Eihän se niin surullista ole … wai onko se teidän mielestänne…? Minä luulen, ett'ei se ole…" sanoi hän, koettaen tekeytyä niin iloisen näköiseksi kuin suinkin woi. "No, mutta nuot teidän silmänne todistawat, että te olette paljon itkenyt; koetatte myös kierrellä puhuessanne, sen olen huomannut", sanoin wähän ankarasti. "Kyllä ymmärrän, että pidätte minua epärehellisenä, ja onhan siihen syytäkin, sillä olettehan minut tawannut walehtelemasta. Mutta minä tunnen olewan welwollinen salaamaan ja peittelemään yksityisiä perheasioitani. Kuitenkaan ei se näy parhaalla tahdollakaan kaiketi onnistuwan. Sillä waikka sydän jaksaakin sen tehdä, on sisällinen taistelu kumminkin waikuttanut niin paljon, että se näkyy päälle päinkin", puheli hän mielestäni kylläkin ajattelewasti ja nyt ei hän ensinkään yrittänyt nauramaan, mutta päinwastoin waipui hän kowin surullisen näköiseksi. "Se nyt rupeaa kuulumaan jonkinmoiselta todellisuudelta, mutta kuitenkin tuntuu siitä puuttuwan wielä jotakin; muun muassa tuntuu minusta hywin kummalliselta teidän niin pikainen lähtönne miehenne luota", sanoin hänelle. "Enhän ole koko tätäkään aikaa ollut hänen luonaan", sanoi hän katkerasti. "Ette tätäkään aikaa!?" "En." "No kuinkas sitte?"  "Hän meni."
näyt näkiaekioknrranä kewielwän ur äniM.iskäwyh lmsielynkyn sipeioelamnasiäsr ku hän sui, ett'eilamut naaaknJ ,nitäwistädeäh hn,mme lämäu.Waloppiew ki'ka kiiiemlä eenojutll omä äiwääh ääkäniisn ollessa, rakasit nimänk iuetkn minstiei ändäsysemminät aj wiotän.Htileuonhwaai allo ätiis nisien woiselä tpäälaaetisw ksuap iakoi a,ht njakuukam n ataetoueese woinut  en minäko oöyänm tuatk rup näh uakisiakääämeli täeta  j ioj nloyt .t hejos pan oinesemm ,älätte es  ilon Häkikoel selitj  ateätm ni äasedullinen kauppaolhutietin m tuao ou otuituu.nennukkua silmäntäytt,än ii nokiw nihimäh neM" !init"Smiä men ?"nioinerantistan toakts äark remiemie tanwatt en,däet nikni neS .ikskenämme. Waikkauksinel iiot neka stlmsoimis ime emms ajw neamio?i""krsa nak äähksik! mikasi"Kar.nenne naaksok nui ksiekiskönän äh nukmmatn ii neki, mutän sen tiskih äknas m aoenä oi wtäSiin mollis iuisyät nitäelisnäei tMe. otsien n,ej eemmhjyya tytuntskinm äkllielo ä tultähäiwpä, äällsimm eyttö ähyidtsynein woimin, eisiukkaikarstsilimmämäle ilo ,atsöyhäin kmmek oliamlaäj tt hy tajsi, ä lltuautautemmiiot t emydyykin ensie kuitenepkläk äa ulss anäMiuu ln,lett eatoiste äämi""?nluulette  ettek ääh nemin".T" e ttiasmmjaä täiew ätis öemraw ioään n entää yritao ?s naaao uThrewra nelm at äniä;edut m enätin opjhioesemnnee nn hänen kuitenkim ,no niekio es kainKu""n.äi penansnt öypmaaapernne n siö häenikm neyn tytnönaisotahakemaanhännähow yh iJ äwalumha känkais,"raakioh s naja sän; sa tamas näh iluew athakrusuaartmaemisllalaamaanmitään sdhniimän,"h uuadsen n, oNi."häin es tiatiin nähnhän  eilla aa oajn ut ,nnsieso y tyäy tunin mytnäh iette ,aonas oppi myös samasow iuJamalinhnänkui mastouu, inr asppyyäämik;nältänsimttik näy aykesssaje llää stliyla ttmu lo es nidöyhnaweää näknym eieltsse hänena eihän pur nise .nuäniM lintuaa myttouuynjtul tt luseät hänihanä olsillj nenimhi awattaomhun neainlkuon nähe ienääntyytytynänkäii sn hekyisknreatsiee nelämään, oloon jepur inekaiil isteun tsima oanmaowna ara aätasj aailtä m ja maa,siai kinaiiknlkeniim aj ppuamohamisiinhyritteleraoktikuwysääst ik mn,ööntripya iin ilo tädiem äsi tisiknelln onpusenär .tH heynAh. laalyö trakeseduusilikkiakatwästreheswulä kaalnin  eaw theit käntoun, ontäetminan em niiäwyhpamme tilukset paa nloelne .oTprheiM .emmotakire pänidmei ole salinuJamow itta, muillan waitäääne m nälo eteeltt emm'eil tn,aa tishinehotoatunmeidät kmme oli e ttoo,nmiem äowkkia hanelle itsledyysiämmias älwen see ok kanrrtukoes.tA khreuudella ja säästäwyt äwytyysiäp sykialiktskkaipui  senuuleen lett'llkamaiumeapp ranyi tuun tmälä e ,ätläwyh niin tutta siipienet mente ,ajtstih ouman . anetmmpaorikna emmhiiSh neelläsyydällirsiw aäkalj duleiause,mmaaniun ksaosok äätip niteok aada hywaikaan smaem ,ajt lauottishmtäilasal iiniM .s äns ääaupoii nasn nok apjlen j hänstanuomik nenäh okatsawoinwon uiun kja, m suetmlai ,ahwahtelustansa sainonasi nisimh neta oj kjamuuh, jaaj näätsimythyölah pnihepaa si aiWmina .siatnemeärsiän kei hein suatakat tyntiiwäi pwan, sanneinj  aikwinaä triyk'ikisesastui jotyri ytänitäesksakkiaw ,thäl en  weriwätuotata w aysawtsseätädmmMi. n nuyttä wyiteia ajakiakalle ystäwyydellä, rkaakduleal ,ihjluo hnileunurjai ttohs aaj innu aaa itseärauhoittk eoit nllseasin, nikoeliptuurju iskämmewys ätisin, ä te sitmmäne enukattt a .uMsnesaj akaw utuut wänehälun ukpais nimän ,te'tiesillä pian huomayöl aj t täwiythNe. saanwäyilthöknääneiskiak napsa pkseneet itänaaarts,as iiätw ijyi mei joka wäajlieesknäh h ätleteanmauinmutstts än iih näkiniuttawakuia, waarssede emmewo nädtt otäälimns Eä.n ollut niin suuirk iu nimänu kssaenllma ea,eittaaw k aretiuaaknlluttä oun p minno .leokkäuuäNtin liteot'ett ejalledot iyys atsi hän kaillä eipäännäm iuthnetue käen männ dehdnäj äiaalaauniper tsinuisealituot suetajm aj tmiranumit wali oatlmis ,nisiotok all ,lo iimunll aokwa leikki edessäyK . äll tynawioetllintiis m ntäimes ihiepis turhäntwat moksäkamm ;naamunuk attuot kän hlitun iiip an itlilyj äl hsi kän mjahäöyätk iakkmäää ,tetonta eliin tawalut ätsenäh!inaalum Joiwja, näoj isn ätöää .yMattiän rtkyli nyännäit mn äännkullenie ällo e tuwoa säilytettäwäai aieäki mhsirasiekismö mi,ul tek aisa mät narrpy, kihää häsillähenne iakkitl ädaaa släilsykotenuK .iskytetiep  sit oliotonmahdää nimllää n äne oiaeaiknkuiasa is,i ällaatslo nat ihmis rupesiwätämnäk tek sätiluk assa ukoj iuWä. kaaienlltehinaT.siatsisemäömukalsä t tilassaeim inehouj uopppas niheah pemen nlo iamdhtonos itäsalata, silläktää nipa ajtuatn, muikiniste ons aakia nawuaK .siekisamlasan daeknal iaoutn aiotta ja jätäwalheestihnämiknees ninim senn nukskeseinsi ui mi, oläto n iäiikaill semituaaun Ka.ssssesimaek ihat akkauksessa, lankaputmriaessslauonei os jkisatan ysykässeaas neenhitei wä selllenämnäekenunts .iMi tuunatkon wikook atlawatlolath torppamme myömien,nj po aesmmioltseinakku,  oinisil es kiake neessiys ä typiounta e mutani,oallröypnaaknetiuk nenhdtäen st;nytyäh nimunk naot in. Siinät sänkyyautl ,inwot o nitujaenksperu asi äkhE?tmouh näh oantaohnutaitso iyn alokniaykää ettasi,nullä miksar niannakattestkikua miora stmitano ,te'tnew wa.Olin niin woseukawn leelrrpeioh isneir ineheuli,mä tä täMistne .its  aseinj n häluolankai  eääktia nlis ipäl minua kmisyyttälaoj nhi tinnip seitmu; a ut kennneyk tytisäämätana ja kirwelewääns dymäeminl wä kinityranmatuaak emhI .iM !ammuMinään. leni waapire,nohj  aurninouh neeiot  nes, koikkarknuankap eitnneuoutsini kanssa, lasteni teskymysyk eN'?awttol pätiwnsleajy ll et eiekniaksittawatsolönktumeemn tyo ilmaikki muu omaisut ätpproes ak äkän hin mleulet, M'hiin.tyj nin hlasn wiäntäisydut akniuenituu oWo. tyyö koi wi,usean mukotiin, kuisss aes nujwoän haa tä änlitu änäwiäpatahärE.ittiilmoestitaisknrekyisj  aseithyLy. sanskan heeim neenupouj nu
  • Univers Univers
  • Ebooks Ebooks
  • Livres audio Livres audio
  • Presse Presse
  • Podcasts Podcasts
  • BD BD
  • Documents Documents